Itseään vahvistavat kuplat, buumit ja romahdukset
Rahoitusmarkkinoiden nähdään palaavan niin sanottuun tasapainotilaan nopeasti sen jälkeen kun ne ovat väliakaisesti poistuneet siitä. Valtavirran (uusklassiset) ekonomistit puhuvat ulkoisista shokeista tai uutisten aiheuttamista hetkellisistä muutoksista. Palautuminen nopeasti tasapainotilaan on vahva uskonkappale jota ei tunnu todellisuus horjuttavan suuntaan tai toiseen. Edes järjettömiä hintoja tarjonneet nykypäivää edeltäneet buumit ja niiden jälkiseurauksena tapahtuneet romahdukset eivät ole horjuttaneet tätä uskonkappaletta. Rahoitusmarkkinat ovat karanneet tasapainotilasta liian kauas liian usein. Mitä kauemmaksi ne karkaavat sitä huonommin ne palautuvat ilman suuria vahinkoja. Buumit ja romahdukset menevät liian kauas tasapainotilasta ja pysyvät siellä liian pitkään, jotta ekonomistien väitteet nopeasta paluusta pitäisivät paikkansa.
Rahoitusmarkkinoiden liioittelut tuottavat itseään vahvistavia liian korkeita ja matalia hintoja. Yksi tapa selittää niiden syitä on George Soroksen teoria markkinoiden refleksiivisyydestä. Insinööritermein kyse on itseään vahvistavista takaisinkytkennöistä. Markkinatoimijoiden tekemiset voidaan jakaa kahteen erilliseen osaan: tila missä osallistujat havainnoivat tilaa, josta löytävät itsensä ja missä osallistujat vaikuttavat tilaan. Refleksiivisyys on kaksisuuntainen palautemekanismi, jossa todellisuus muokkaa ajattelua ja ajattelu muokkaa todellisuutta.
Edellinen on loppumaton tapahtumaketju, jossa ajattelu ja todellisuus lähestyvät toisiaan, mutta eivät koskaan kohtaa. Molemmat muuttavat toisiaan loputtomasti. Ne luovat itseään toteuttavan kytkennän mikä vahvistaa väärinkäsityksiä. Nousevat hinnat lisäävät kysyntää ilman kasvavaa tarjontaa ja laskevat hinnat nostavat tarjontaa ilman kasvavaa kysyntää.
Refleksiivisyyttä esiintyy ajoittain. Sen ymmärtäminen on tärkeää, koska se kuvaa tilanteita milloin väärinkäsitykset voivat vaikuttaa hintoihin. Vaikutus vaatii osallistujien ja markkinoiden vahvaa molemminpuolista vuorovaikutusta vahvistaen väärinkäsityksiä, jotka muuttuvat vallitsevaksi todellisuudeksi. Markkinaa tasapainotilasta kauemmas itseään siirtävällä kehityksellä on rajat. Lopulta muutosvoima osoittautuu kestämättömäksi ja palauttaa markkinat kohti tasapainotilaa itseään vahvistavalla kehityksellä. Refleksiivisyys liikuttaa hintoja molempiin suuntiin. Hinnat voivat mennä tasapainotilaa alemmaksi. Sitä harvoin tapahtuu ilman sitä ennen esiintyviä liian korkeita hintoja.
Rahamäärän vaikutus
On loogista, että kuplat ja buumit vaativat markkinoilla olevan rahamäärän kasvua ja romahdukset vaativat rahamäärän laskua. Edellämainitut on helppo todeta tarkastelemalla historiallisia tilastoja rahamääristä. Niissä on merkittäviä eroja kuplien buumien välillä. Rahamäärät voivat nousta muutamassa vuodessa kymmeniä prosentteja. Parhaimmillaan ne tekevät saman vuosittain. Rahamäärää tarkkailemalla voi saada paremman kuvan buumin suuruusluokasta ja sen jälkiseuraamuksien kestosta. Sitä seuraamalla buumin puhkeamista ei voi ajoittaa kuin jälkikäteen.
Valtaosa rahamäärän kasvusta tulee velkamäärän lisääntymisestä. Määrän kasvuun vaikuttavat mm. hinta ja vaadittavien vakuuksien määrät sekä arvot. Hinnan laskiessa kysyntä kasvaa kasvattaen rahamäärää ja noustessa se laskee vähentäen rahamäärää muiden tekijöiden ollessa samat. Vaadittavien vakuuksien väheneminen nostaa velkamäärää kuten arvonnousut. Vakuuksien kasvaminen vähentää velkamäärää kuten arvojen laskemiset. Velan määrä kasvaa eniten, kun hinnat laskevat, vaadittavien vakuuksien määrät vähenevät ja arvot nousevat. Suurimmat kuplat ja buumit syntyvät edellisten yhteisvaikutuksen itseään vahvistavasta kierteestä.
Pahimmat romahdukset tapahtuvat edellämainittujen yhteisvaikutuksen nostaessa velkamäärän kestämättömälle tasolle aiheuttaen käänteisen, itseään vahvistavan ilmiön, jossa velan määrä vähenee, lisävakuuksia aletaan vaatimaan ja vakuuksien arvot laskevat. Tilanne muuttuu nopeasti huonompaan suuntaan. Enemmän kyseisistä mekanismeista löytyy pitkää velkasykliä käsittelevästä luvusta. Rahamäärää seuraamalla ei voi tarkasti arvioida buumien syntymisen tai purkautumisen todennäköisyyttä. Sitä seuraamalla ei pysty arvioimaan syntyykö romahdus vai ei. Ilman riittävää rahamäärää ei synny buumeja eikä rahamäärää lähes koskaan vähennetä niin paljoa, että syntyisi romahduksia ilman kuplia tai buumeja.
Rahamäärä voi kasvaa hallitsemattomaksi sekä omin avuin että ulkomaisella avustuksella. Ensimmäisessä tapauksessa valtiontalouden pitää olla riittävän suuri, jotta rahamäärä voi kasvaa ilman valuutan merkittävää heikkenemistä. Esimerkkejä edellisestä ovat nykyisen vuosisadan kiinteistökuplat Kiinassa ja Yhdysvalloissa. Jälkimmäisen yksi tunnusmerkki on kotimaista valuuttaa vahvistavat massiiviset rahavirrat ulkomailta. Aasian talousbuumi 1990-luvulla on hyvä esimerkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti