Sosiaalisten epidemioiden kuten kuplien kasvu on eksponentiaalinen eikä mikään tapahdu yhdessä yössä. Ne voivat kestää päivistä vuosikymmeniin. Rajoittamattomalla kasvulla on tietty profiili johon voi liittää neljä osaa: matalien eksponenttien hidas alku, korkeat eksponentit sisältävä nopea nousuvaihe, huipun saavuttaminen kasvavilla eksponenteilla ja lasku. Edellinen profiili on selkein, kun sitä ei rajoiteta tai säädellä. Profiili muuttuu rajoituksilla tai sääntelyllä. Pörssikurssien tai asuntohintojen eksponentiaalinen kasvu ovat vaikeita seurattavia, koska jokaisen vaikutus on erilainen epidemioihin. Siksi on järkevämpää seurata muiden lukujen kuten rahamäärän eksponentiaalisia muutoksia.
Sosiaaliset epidemiat harvoin kasvavat tasaisesti. Ne eivät seuraa normaalijakaumaa eikä niiden kasvua pysty ennustamaan, vaikka päinvastaisia väitteitä liikkuu jatkuvasti. Eksponentit vaihtelevat eri aikaväleillä. Ne voivat ottaa takapakkia vaikka yleinen suunta on ylöspäin. Eksponenteissa voi olla vaihteluja johtuen mittaushetkestä. Esimerkiksi nykyisen Covid-19 pandemian viikonpäiväkohtaiset vaihtelut ovat niin suuret ettei kannata katsoa päivittäisiä eksponentteja vaan viikoittaisia lukemia.
Yksi tärkeimmistä seurattavista asioista on eksponentiaalisen kasvuvauhdin muutoksen seuraaminen. Toisin sanoen, epidemioiden etenemistä voi seurata tarkkailemalla eksponentiaalisia muutoksia tasaisin aikavälein. Merkittävä kasvuvauhdin hyytyminen on merkki epidemian hiipumisesta. Tätä ei voi nähdä yksittäisistä luvuista. Joskus epidemiat päättyvät yksittäisiin eksponenttipiikkeihin. Seuraavat kuvitteelliset eksponentit kertovat aluksi kiihtymisestä ja lopuksi hyytymisestä:
1.0,.1.1, 1.3, 1.6, 2.2, 3.2, 3.8, 4.2, 4.3, 4.0, 3.2, 2.4, 1.3
Epidemian ensimmäisessä vaiheessa eksponentti on usein pitkään vähän yli yhden eikä muutu paljoa ennen romahtamista tai siirtymistä seuraavaan. Epidemioista suurin osa ei etene pidemmälle. Toinen vaihe erottaa tarttuvimmat epidemiat muista. Aluksi eksponentiaalinen kasvu kiihdyttää. Se on merkittävää ja jatkuvaa. Samalla epidemian kriittinen massa täyttyy eli siitä tulee hetkeksi pysäyttämätön. Eksponentti on usein suurin ja se voi pienentyä hetkeksi ennen kääntymistä takaisin ylös. Suunta jatkuu kunnes tulee asteittainen pieneneminen tai lyhyt jyrkkä huippu mahdollisesti ennätyssuurella eksponentilla. Ensimmäinen on todennäköisin vaihtoehto, kun epidemiaa rajoitetaan ja jälkimmäinen, kun siihen ei vaikuteta. Huipun jälkeen seuraa lasku mikä on useimmiten talousasioissa keskimäärin jyrkempi kuin nousu.
Pitkän aikavälin vaikutuksista
Kuplilla, buumeilla ja romahduksilla on pidemmän aikavälin vaikutuksia. Romahduksen todellinen luonne ja kesto on mahdotonta arvioida etukäteen. Yksi merkittävä tekijä on pankkien toimiminen kuplan tai buumin aikana. Toinen on rahojen lähde. Lisäksi merkitseviä tekijöitä ovat keskuspankkien ja muiden sääntelijöiden toimet. Parhaimmassa tapauksessa romahduksesta selvitään nopeasti ja pahimmassa jäljet näkyvät vuosikymmeniä. Mitä useamman omaisuusluokan buumi on kyseessä, sitä pidemmät jäljet. Jäljet voivat olla lyhyet mikäli kaikki sijoituskohteet eivät ole kalliita. Siksi 2000-luvun taitteen teknobuumi ei jättänyt laajoja jälkiä Yhdysvaltain talouteen velkakirjojen ja kiinteistöjen ollessa edullisia.
Suurten kuplien ja buumien aiheuttamien pankkikriisien tuhot ovat suuret. Asuntojen hinnat tippuvat keskimäärin 35%:ia, osakkeiden hinnat tippuvat keskimäärin 55%:ia, BKT tippuu keskimäärin 9%:ia kahden seuraavan vuoden aikana ja työttömyys nousee keskimäärin 7%:ia seuraavien neljän vuoden aikana. Ilman pankkikriisejä tuhot ovat suuremmassa mittakaavassa pienemmät, vaikka esimerkiksi pörssit voivat laskea enemmänkin. Tuhot ilman pankkikriisejä saadaan korjattua muutamassa vuodessa. Ulkomaalaisten pääomien pakeneminen kasvattaa ongelmia mikäli sillä on ollut merkittävä rooli. Karkeasti voi todeta, että mitä pienempi paikallinen markkina on sitä suuremmat tuhot ulkomaalaisten pääomien lähdöstä voivat seurata.
Japanin buumin jälkiseuraamukset kertovat karua kieltä tuhoista. Yksittäiset sijoittajat eivät ehkä koskaan pääse eroon tappioistaan. Nikkei-indeksi ei ole saavuttanut edellistä yli 30:n vuoden takaista huippuaan. Kiinteistöhinnat eivät myöskään ole saavuttaneet vuosikymmenien takaista huippuaan. Edes pitkäaikainen indeksisijoittaminen ei kannata buumin ylikuumetessa. Japanin buumin seuraukset ovat esimerkki samanaikaisten osake- ja kiinteistöbuumien romahduksista. Kaikki maat eivät toivu edes useammassa vuosikymmenessä. Seurauksina voi olla täydellisiä muutoksia yhteiskuntarakenteisiin kuten siirtymiset markkinatalouksista suunnitelmatalouksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti