Kuplat, Buumit ja Romahdukset osa 5 Eksponentiaalinen kasvu ja pitkän aikavälin vaikutukset

Sosiaalisten epidemioiden kuten kuplien kasvu on eksponentiaalinen eikä mikään tapahdu yhdessä yössä. Ne voivat kestää päivistä vuosikymmeniin. Rajoittamattomalla kasvulla on tietty profiili johon voi liittää neljä osaa: matalien eksponenttien hidas alku, korkeat eksponentit sisältävä nopea nousuvaihe, huipun saavuttaminen kasvavilla eksponenteilla ja lasku. Edellinen profiili on selkein, kun sitä ei rajoiteta tai säädellä. Profiili muuttuu rajoituksilla tai sääntelyllä. Pörssikurssien tai asuntohintojen eksponentiaalinen kasvu ovat vaikeita seurattavia, koska jokaisen vaikutus on erilainen epidemioihin. Siksi on järkevämpää seurata muiden lukujen kuten rahamäärän eksponentiaalisia muutoksia.

Sosiaaliset epidemiat harvoin kasvavat tasaisesti. Ne eivät seuraa normaalijakaumaa eikä niiden kasvua pysty ennustamaan, vaikka päinvastaisia väitteitä liikkuu jatkuvasti. Eksponentit vaihtelevat eri aikaväleillä. Ne voivat ottaa takapakkia vaikka yleinen suunta on ylöspäin. Eksponenteissa voi olla vaihteluja johtuen mittaushetkestä. Esimerkiksi nykyisen Covid-19 pandemian viikonpäiväkohtaiset vaihtelut ovat niin suuret ettei kannata katsoa päivittäisiä eksponentteja vaan viikoittaisia lukemia.

Yksi tärkeimmistä seurattavista asioista on eksponentiaalisen kasvuvauhdin muutoksen seuraaminen. Toisin sanoen, epidemioiden etenemistä voi seurata tarkkailemalla eksponentiaalisia muutoksia tasaisin aikavälein. Merkittävä kasvuvauhdin hyytyminen on merkki epidemian hiipumisesta. Tätä ei voi nähdä yksittäisistä luvuista. Joskus epidemiat päättyvät yksittäisiin eksponenttipiikkeihin. Seuraavat kuvitteelliset eksponentit kertovat aluksi kiihtymisestä ja lopuksi hyytymisestä:

1.0,.1.1, 1.3, 1.6, 2.2, 3.2, 3.8, 4.2, 4.3, 4.0, 3.2, 2.4, 1.3

Epidemian ensimmäisessä vaiheessa eksponentti on usein pitkään vähän yli yhden eikä muutu paljoa ennen romahtamista tai siirtymistä seuraavaan. Epidemioista suurin osa ei etene pidemmälle. Toinen vaihe erottaa tarttuvimmat epidemiat muista. Aluksi eksponentiaalinen kasvu kiihdyttää. Se on merkittävää ja jatkuvaa. Samalla epidemian kriittinen massa täyttyy eli siitä tulee hetkeksi pysäyttämätön. Eksponentti on usein suurin ja se voi pienentyä hetkeksi ennen kääntymistä takaisin ylös. Suunta jatkuu kunnes tulee asteittainen pieneneminen tai lyhyt jyrkkä huippu mahdollisesti ennätyssuurella eksponentilla. Ensimmäinen on todennäköisin vaihtoehto, kun epidemiaa rajoitetaan ja jälkimmäinen, kun siihen ei vaikuteta. Huipun jälkeen seuraa lasku mikä on useimmiten talousasioissa keskimäärin jyrkempi kuin nousu.

Pitkän aikavälin vaikutuksista

Kuplilla, buumeilla ja romahduksilla on pidemmän aikavälin vaikutuksia. Romahduksen todellinen luonne ja kesto on mahdotonta arvioida etukäteen. Yksi merkittävä tekijä on pankkien toimiminen kuplan tai buumin aikana. Toinen on rahojen lähde. Lisäksi merkitseviä tekijöitä ovat keskuspankkien ja muiden sääntelijöiden toimet. Parhaimmassa tapauksessa romahduksesta selvitään nopeasti ja pahimmassa jäljet näkyvät vuosikymmeniä. Mitä useamman omaisuusluokan buumi on kyseessä, sitä pidemmät jäljet. Jäljet voivat olla lyhyet mikäli kaikki sijoituskohteet eivät ole kalliita. Siksi 2000-luvun taitteen teknobuumi ei jättänyt laajoja jälkiä Yhdysvaltain talouteen velkakirjojen ja kiinteistöjen ollessa edullisia.

Suurten kuplien ja buumien aiheuttamien pankkikriisien tuhot ovat suuret. Asuntojen hinnat tippuvat keskimäärin 35%:ia, osakkeiden hinnat tippuvat keskimäärin 55%:ia, BKT tippuu keskimäärin 9%:ia kahden seuraavan vuoden aikana ja työttömyys nousee keskimäärin 7%:ia seuraavien neljän vuoden aikana. Ilman pankkikriisejä tuhot ovat suuremmassa mittakaavassa pienemmät, vaikka esimerkiksi pörssit voivat laskea enemmänkin. Tuhot ilman pankkikriisejä saadaan korjattua muutamassa vuodessa. Ulkomaalaisten pääomien pakeneminen kasvattaa ongelmia mikäli sillä on ollut merkittävä rooli. Karkeasti voi todeta, että mitä pienempi paikallinen markkina on sitä suuremmat tuhot ulkomaalaisten pääomien lähdöstä voivat seurata.

Japanin buumin jälkiseuraamukset kertovat karua kieltä tuhoista. Yksittäiset sijoittajat eivät ehkä koskaan pääse eroon tappioistaan. Nikkei-indeksi ei ole saavuttanut edellistä yli 30:n vuoden takaista huippuaan. Kiinteistöhinnat eivät myöskään ole saavuttaneet vuosikymmenien takaista huippuaan. Edes pitkäaikainen indeksisijoittaminen ei kannata buumin ylikuumetessa. Japanin buumin seuraukset ovat esimerkki samanaikaisten osake- ja kiinteistöbuumien romahduksista. Kaikki maat eivät toivu edes useammassa vuosikymmenessä. Seurauksina voi olla täydellisiä muutoksia yhteiskuntarakenteisiin kuten siirtymiset markkinatalouksista suunnitelmatalouksiin.

Kuplat, Buumit ja Romahdukset osa 4. Poliittiset tekijät

Poliittisiin tekijöihin voi buumien tapauksessa sisällyttää muitakin kuin pelkät poliitikot. Niitä ovat mm. yhteiskunnan suhtautuminen omaisuuteen, muut sääntelijät ja hinnanmuodostusmekanismit. Ensimmäisellä tarkoitan sitä, että onko yksittäisillä kansalaisilla tai yrityksillä oikeus omaisuuteensa. Täysin sosialistisissa valtioissa on lähes mahdotonta esiintyä kuplia ja buumeja, koska valtio omistaa kaiken. Niissä voi esiintyä vääristyneitä kysynnän ja tarjonnan epätasapainoja mitkä näkyvät korkeina hintoina tai puutteina. Valtion määrittäessä hinnat ei kuplia tai buumeja synny. Toisin sanoen, oikeus yksityisomaisuuteen on välttämätöntä kuplille ja buumeille.

Poliitikot voivat päättää omistusoikeuksien sosialisoinnista tai vapauttamisesta. He voivat myös päättää siitä kuinka suuren osan yksityiset kansalaiset ja yritykset saavat omaisuutensa tuottamista tuloista päättämällä veroprosenteista tai omaisuuden takavarikoinneista ja vapauttamisista. Yksilöiden ja yritysten omistusoikeuksien tai tulojen lisääminen voivat olla kuplien ja buumien ajureita. Niiden vähentäminen voi aiheuttaa romahduksia. Edelliset eivät koske vain kotimaisten toimijoiden oikeuksia vaan myös ulkomaisten. Toimintamahdollisuuksia voi rajoittaa mm. tulleilla.

Poliitikot voivat päättää muusta sääntelystä kuten pankkien vakavaraisuusvaatimuksista. Lisäksi he päättävät valtion velkaantumisesta mikä voi kasvattaa tai vähentää kuplien ja buumien todennäköisyyttä. Siitä lisää myöhemmin. Poliitikoilla on vastuulla myös valtionyhtiöiden hallinta, yksityisten yritysten toiminnan helpottaminen, vaikeuttaminen tai lopettaminen. Edellämainitut vahvistavat kuplia, buumeja ja romahduksia. Ne ovat harvoin ratkaisevia syitä niiden syntymiselle. Keinot ovat yleisempiä nousukausien vahvistajina, mutta laskukausina niitä harvemmin käytetään. ”Tikkarin vieminen” nousukaudesta nauttivalta lapselta kuuluu harvan poliitikon keinovalikoimaan.

Lakeja säätävien poliitikkojen, keskuspankkiirien ja muiden säätelijöiden vastuulla ovat myös kaikissa kuplissa ja buumeissa esiintyvät moraalikadot riskinottajien kerätessä suurimmat hyödyt veronmaksajien kuitatessa suuren osan tappioista. Typeryyksien määrä voi moninkertaistua moraalikadon vuoksi. Tämä voi näkyä mm. valtionyhtiöiden tarjoamina takuina, pankkien tappioiden vaatimien pääomien korvaamisena ja muina yritystukina romahdusten aikana.

Lisäksi keskuspankkiirit voivat painaa rahaa yritysten tukemiseen tai vähentää niiden lainanhoitokuluja, jotta yritykset selviävät konkursseitta. Esimerkiksi on perusteltua nähdä nykyisen moraalikadon Yhdysvalloissa alkaneen Alan Greenspanin ilmoittaessa olevansa valmis laskemaan sijoittajien velanhoitokustannuksia vuonna 1987 pörssiromahduksessa. Tämän jälkeen sijoittajien pelastaminen on ollut Fedin yksi merkittävimmistä keinoista pitää rahoitusmarkkinat kasassa. Samalla on luotu moraalikato.

Sääntelijöiden rooli näkyy kuplissa ja buumeissa esiintyvien uusien sijoitustuotteiden valvonnassa sen epäonnistumisessa. Uudet sijoitustuotteet kasvattavat markkinoilla olevan rahan määrää piilottaen riskejä. Heidän pitää estää monimutkaisten sijoitustuotteiden piilottamien riskien siirtäminen myyjiltä ostajille sekä niiden pitäminen niin pieninä etteivät ne aiheuta vaaraa rahoitusmarkkinoille suurina tappioina. Monimutkaiset tuotteet sisältävät tuhansia sivuja tietoa ja lukuja. Sääntelijät eivät aina tiedä niiden sisältöä saatikka riskejä. Toisin sanoen, sääntelijöiden pitäisi todellisuudessa huolehtia siitä ettei tuotteita päästetä paljoa markkinoille. Näin ei valitettavasti tapahdu buumien aikana kuin poikkeustapauksissa.

Keskuspankkien rooli rahan hinnanmäärittäjänä on kiistaton, vaikka pankit voivat muuttaa marginaalejaan lainatessaan rahaa eteenpäin. Halpaa rahaa ei synny ilman keskuspankkien matalia ohjauskorkoja tai painokoneen ”pärinää”. Rahan hinnan hallinta voi aiheuttaa yllättäviä seurauksia, koska pankit, rahaa niiltä lainaavat yritykset ja kuluttajat voivat tulkita hintasignaaleja väärin aiheuttaen suuremman todennäköisyyden kuplien, buumien ja romahdusten synnylle. Pahinta on, että kuplat, buumit ja romahdukset eivät ole mahdollisia keskuspankkiirien malleissa, joita he käyttävät päättäessään rahan hinnasta. 

Kuplat, Buumit, ja Romahdukset, osa 3. Psykologia

 Kuplat, buumit ja romahdukset ovat sosiaalisia epidemioita ja noudattavat niiden periaatteita. Epidemiat sisältävät kolme osaa: sopivat ihmiset, sopivan viestin ja sopivan ympäristön. Niihin vaikuttavat useat psykologiset tekijät kuten ryhmäpaine, niukkuus-periaate, egon korostuminen ja saatavuusharha. Ne kasvattavat sekä viestin houkuttelevuutta että ympäristön vaikutuksia kuplissa, buumeissa ja romahduksissa. Eri ihmisillä on erilaiset vaikutukset niin yksilöihin kuin suuriin väkijoukkoihin.

Kuplien ja buumien viestit ovat yksinkertaisia ja houkuttelevia. Ne kertovat kaikkien vaurastuvan helposti ja nopeasti ilman suurempia ponnisteluja kunhan vain sijoittavat uusiin ideoihin. Viesti sisältää poskettomia ennusteita noususta mallia ”Bitcoin nousee 500000 dollariin (nyt n. 40000$)” ”Tällä kertaa on toisin” viesti sisältyy aina laajamittaisiin kupliin ja buumeihin. Ne sisältävät viestin myös huolettomasta huomisesta ja kansakunnan vaurastumisesta. Viestissä on usein totuuspohjaa, mutta sen merkitystä liioitellaan. Viestin toteutuminen on usein kaukana tulevaisuudessa, vaikka suuret massat uskovat äkkirikastumiseen ja nopeaan muutokseen. Yksi viesti on se, että buumiin osallistumattomat ovat typeryksiä oli heillä kuinka hyvät syyt tahansa jättää se väliin.

Kuplia, buumeja ja romahduksia ei synny ilman massiivisia ryhmäpaineita, joissa laumakäyttäytyminen on valloillaan. Buumien aikana ryhmäpaine tuottaa halun ostaa samoja sijoituskohteita tai kuluttaa kuten isot ihmisjoukot. Romahduksissa syntyy halu myydä ja vähentää kulutusta muiden tehdessä samoin. Niissä joutuvat monet toimimaan niin. Karkeasti voidaan todeta, että mitä läheisempi ja useampi ihminen tuottaa ryhmäpainetta sitä varmemmin yksilö taipuu toimimaan kuten muut.

Suuretkin ihmisjoukot voi saada toimimaan pienen ihmismäärän mukana kunhan jälkimmäiseltä löytyy uskottavuutta. Ihmisillä on luontainen auktoriteettiusko. Kuplissa ja buumeissa pieni määrä onnekkaita typeryksiä voi saada nykyaikana miljoonat uskomaan järjettömien sijoituskohteiden hyvyyteen, koska he ovat sattuneet menestymään satumaisesti lyhyen ajan. Yleensä he kertovat suurelle yleisölle mitä he haluavat kuulla. He voivat saada palkintoja kaltaisiltaan tai medioilta. Lisäksi massat vaativat niin sanottuja antiauktoriteetteja, jotka kertovat heidän olevan väärässä. Nämä ovat useimmiten heitä, jotka ovat rikastuneet vanhoilla säännöillä eivätkä ole suostuneet maksamaan kuplan tai buumin tuottamia hintoja. Heitä pidetään otteensa menettäneinä häviäjinä.

Niukkuus-periaate kertoo, että mitä vähemmän ihmisellä on hyödykettä tai mitä vaikeampaa sitä on saada, sitä enemmän hän sitä arvostaa. Lisäksi se toimii toiseen suuntaan eli mitä enemmän jotakin hyödykettä on tai mitä helpompaa sitä on saada, sitä pienempi arvostus. Joidenkin sijoituskohteiden kuplissa ja buumeissa on kyse tarjonnan niukkuudesta verrattuna kysyntään. Laajamittaisiin kupliin vaikuttaa lähinnä kolikon toinen puoli eli se, että rahaa on liikkeellä kuin roskaa ja sitä tulee ovista ja ikkunoista laajalle ihmisjoukolle. Edellämainittu nostaa sekä sijoituskohteiden hintoja että järjetöntä kulutusta. Samalla reaalitalous kasvaa voimakkaasti mikä nostaa edellämainittuja. Liika raha lisää merkittävästi tyhmiä sijoitus- ja kulutuspäätöksiä.

Egon ylikorostuminen ilmenee liiallisena luottona omiin uskomuksiin, luonteenlaatuun, taitoihin ja omistuksiin. Luotto kasvaa kuplan tai buumin mukana korkeuksiin yhä suuremmassa sijoittajamassassa mikä nostaa ”kuumien” sijoituskohteiden hintoja. Samalla yhä suuremmat rahasummat löytävät edellämainitut kohteet. Luottoa eivät heiluta edes epäonnistumiset tai tappiot. Ne selitetään huonolla onnella tai muulla järjettömällä syyllä ja pahimmassa tapauksessa ego korostuu lisää. Tappiot ja epäonnistumiset lisäävät sijoittajien tarvetta etsiä omia uskomuksia ja taitoja korostavia tietolähteitä. Yksi merkittävä tekijä kuplissa ja buumeissa on, että omistetut sijoitukset muuttuvat hintaansa arvokkaammiksi heti, kun ne on ostettu.

Egojen ylikorostuminen kasvattaa buumeja ja kuplia myös suuren rahan salkunhoitajien toimiessa yhtenä vahvistavana tekijänä. Yksi heidän työnsä totuuksista on seuraava: ”On parempi hävitä rahaa kuten muutkin kuin heistä poikkeavalla toiminnalla.” Suuri osa heistä suojaa oman työpaikkansa. Tämä näkyy rahastojen niin sanotussa piiloindeksoinnissa, jossa aktiivisen salkunhoitajan sijoitukset muistuttavat vertailuindeksiä eroten siitä hieman. Tämä koskee myös muita hetkiä, mutta ilmiö on vahvimmillaan buumeissa refleksiivisyyden vuoksi.

Egojen ylikorostuminen ei ilmene vain sijoittajissa. Se ilmenee keskuspankkiireissa ja muissa sääntelijöissä. Valtaosa keskuspankkiireista on tehnyt pitkän uran uskoen oppimiinsa teorioihin ja käyttämiinsä malleihin. Ne toimivat suurimman osan ajasta lisäten samalla sääntelijöiden uskoa niihin ja itseensä. Teorioiden ja mallien toimivuus lyhyillä aikaväleillä lisäävät kuplien ja buumien ylilyöntejä sekä romahduksista seuraavia tuhoja. On perusteellista kysyä, että ovatko keskuspankkiirien toimet ja heidän käyttämänsä mallit nettotuloksiltaan positiivisia?

Saatavuusharha tarkoittaa sitä, että ihmiset antavat enemmän arvoa ärsykkeille paremmin saataville ärsykkeille. Saatavuus voi olla niin ulkoisella kuin sisäisellä ärsykkeellä. Se voi parantua ärsykkeiden määrän lisääntymisellä, viimeaikaisuudella tai ominaisuuksilla. Jälkimmäisistä esimerkkejä ovat yllättävyys, uutuus, epäselvyys, ja uhkaavuus. Saatavuusharhaa vahvistavat tiedotusvälineet kertomalla nopeasti rikastuneista ja uutta viestiä hyödyntäneistä vähemmän sijoittaneista onnekkaista yksilöistä. Jutut ovat täynnä puolitotuuksia tai ymmärtämättömyyttä sijoittamisen perusperiaatteista. Saatavuusharha on vahvimmillaan kuplan tai buumin saavuttaessa euforian. Sitä vahvistavat myös muut aiemmat psykologiset tekijät.

Kuplien, buumien ja romahdusten psykologisten tekijöiden negatiivisten vaikutusten välttäminen ei ole helppoa. Muutamia hyviä nyrkkisääntöjä löytyy niiden vähentämiseen. Kun huomaat jonkin arvopaperin tai omaisuusluokan olevan suositumpi lähipiirissäsi kuin muiden niin se on todennäköinen merkki kuplahinnasta tai sen läheisyydestä. Edellisen yhdistäminen uuteen talouteen tai sijoitusvälineeseen tulee nähdä suurempana hälytysmerkkinä. Älä koskaan usko sanoja, jotka sisältävät viestin: ”Nyt on toisin”, tulivat ne keneltä tahansa.

Älä kuuntele niiden ihmisten puheita tulevista tuotoista tai tappioista, joilta ei löydy todistetusti vähintään vuosikymmenen mittaisia markkinoiden keskiarvoa parempia tuloksia sijoittamisesta tai jotka lupaavat reilusti kaksinumeroisia sijoitustuottoja edes keskipitkällä aikavälillä. Heidän määränsä julkisuudessa lisääntyy buumien ja kuplien aikana. Samalla väärässä olevien ihmisten määrä kasvaa. Buumien ja kuplien aikana on entistä tärkeämpää kuunnella ihmisiä, jotka ovat pärjänneet keskiarvoa paremmin usean vuosikymmenen. Sama pätee romahduksen aikana. Älä usko myöskään ”maailmanloppua” romahdusten aikana ennustavia ihmisiä.

Älä usko itseäsi mikäli sinulta ei löydy pidempää keskiarvoa parempaa tuottoprosenttia tai luulet pystyväsi reilusti kaksinumeroisiin tuottoihin keskipitkällä aikavälillä. Älä anna egosi pistää itseäsi uskomaan, että olet oikeassa sijoituskohteen hinnan romahtaessa paljon alle maksamasi summan. Tämä koskee erityisesti kuplan romahtamisen tuottamia tappioita. Sinun ei pidä todistaa olleesi oikeassa laittamalla heti häviölliseen sijoituskohteeseen lisää rahaa. Tämä on moka, koska virhesijoitusta ei tarvitse kuitata nopeasti samalla sijoituskohteella. On turvallisempaa vetää henkeä ja ajatella mikä meni pieleen.

Älä katso arvopaperin hintaa ennen kassavirtalaskelman tekemistä. Alitajuntasi voi ohjata lopputuloksen sitä kohti sen saatavuuden ollessa korkea. Älä katsele maksamaasi hintaa tehdessäsi uuden kassavirtalaskelman sijoituksellesi. Sijoituskohteesi ei tiedä paljon maksoit. Maksamallasi hinnalla ei voi olla merkitystä nykyhetkeen.

Kuplat/Buumit ja Romahdukset osa 2 Niiden itse-vahvistavasta vaikutuksesta ja rahamäärän vaikutuksesta

 Itseään vahvistavat kuplat, buumit ja romahdukset

Rahoitusmarkkinoiden nähdään palaavan niin sanottuun tasapainotilaan nopeasti sen jälkeen kun ne ovat väliakaisesti poistuneet siitä. Valtavirran (uusklassiset) ekonomistit puhuvat ulkoisista shokeista tai uutisten aiheuttamista hetkellisistä muutoksista. Palautuminen nopeasti tasapainotilaan on vahva uskonkappale jota ei tunnu todellisuus horjuttavan suuntaan tai toiseen. Edes järjettömiä hintoja tarjonneet nykypäivää edeltäneet buumit ja niiden jälkiseurauksena tapahtuneet romahdukset eivät ole horjuttaneet tätä uskonkappaletta. Rahoitusmarkkinat ovat karanneet tasapainotilasta liian kauas liian usein. Mitä kauemmaksi ne karkaavat sitä huonommin ne palautuvat ilman suuria vahinkoja. Buumit ja romahdukset menevät liian kauas tasapainotilasta ja pysyvät siellä liian pitkään, jotta ekonomistien väitteet nopeasta paluusta pitäisivät paikkansa.

Rahoitusmarkkinoiden liioittelut tuottavat itseään vahvistavia liian korkeita ja matalia hintoja. Yksi tapa selittää niiden syitä on George Soroksen teoria markkinoiden refleksiivisyydestä. Insinööritermein kyse on itseään vahvistavista takaisinkytkennöistä. Markkinatoimijoiden tekemiset voidaan jakaa kahteen erilliseen osaan: tila missä osallistujat havainnoivat tilaa, josta löytävät itsensä ja missä osallistujat vaikuttavat tilaan. Refleksiivisyys on kaksisuuntainen palautemekanismi, jossa todellisuus muokkaa ajattelua ja ajattelu muokkaa todellisuutta.

Edellinen on loppumaton tapahtumaketju, jossa ajattelu ja todellisuus lähestyvät toisiaan, mutta eivät koskaan kohtaa. Molemmat muuttavat toisiaan loputtomasti. Ne luovat itseään toteuttavan kytkennän mikä vahvistaa väärinkäsityksiä. Nousevat hinnat lisäävät kysyntää ilman kasvavaa tarjontaa ja laskevat hinnat nostavat tarjontaa ilman kasvavaa kysyntää.

Refleksiivisyyttä esiintyy ajoittain. Sen ymmärtäminen on tärkeää, koska se kuvaa tilanteita milloin väärinkäsitykset voivat vaikuttaa hintoihin. Vaikutus vaatii osallistujien ja markkinoiden vahvaa molemminpuolista vuorovaikutusta vahvistaen väärinkäsityksiä, jotka muuttuvat vallitsevaksi todellisuudeksi. Markkinaa tasapainotilasta kauemmas itseään siirtävällä kehityksellä on rajat. Lopulta muutosvoima osoittautuu kestämättömäksi ja palauttaa markkinat kohti tasapainotilaa itseään vahvistavalla kehityksellä. Refleksiivisyys liikuttaa hintoja molempiin suuntiin. Hinnat voivat mennä tasapainotilaa alemmaksi. Sitä harvoin tapahtuu ilman sitä ennen esiintyviä liian korkeita hintoja.

Rahamäärän vaikutus

On loogista, että kuplat ja buumit vaativat markkinoilla olevan rahamäärän kasvua ja romahdukset vaativat rahamäärän laskua. Edellämainitut on helppo todeta tarkastelemalla historiallisia tilastoja rahamääristä. Niissä on merkittäviä eroja kuplien buumien välillä. Rahamäärät voivat nousta muutamassa vuodessa kymmeniä prosentteja. Parhaimmillaan ne tekevät saman vuosittain. Rahamäärää tarkkailemalla voi saada paremman kuvan buumin suuruusluokasta ja sen jälkiseuraamuksien kestosta. Sitä seuraamalla buumin puhkeamista ei voi ajoittaa kuin jälkikäteen.

Valtaosa rahamäärän kasvusta tulee velkamäärän lisääntymisestä. Määrän kasvuun vaikuttavat mm. hinta ja vaadittavien vakuuksien määrät sekä arvot. Hinnan laskiessa kysyntä kasvaa kasvattaen rahamäärää ja noustessa se laskee vähentäen rahamäärää muiden tekijöiden ollessa samat. Vaadittavien vakuuksien väheneminen nostaa velkamäärää kuten arvonnousut. Vakuuksien kasvaminen vähentää velkamäärää kuten arvojen laskemiset. Velan määrä kasvaa eniten, kun hinnat laskevat, vaadittavien vakuuksien määrät vähenevät ja arvot nousevat. Suurimmat kuplat ja buumit syntyvät edellisten yhteisvaikutuksen itseään vahvistavasta kierteestä.

Pahimmat romahdukset tapahtuvat edellämainittujen yhteisvaikutuksen nostaessa velkamäärän kestämättömälle tasolle aiheuttaen käänteisen, itseään vahvistavan ilmiön, jossa velan määrä vähenee, lisävakuuksia aletaan vaatimaan ja vakuuksien arvot laskevat. Tilanne muuttuu nopeasti huonompaan suuntaan. Enemmän kyseisistä mekanismeista löytyy pitkää velkasykliä käsittelevästä luvusta. Rahamäärää seuraamalla ei voi tarkasti arvioida buumien syntymisen tai purkautumisen todennäköisyyttä. Sitä seuraamalla ei pysty arvioimaan syntyykö romahdus vai ei. Ilman riittävää rahamäärää ei synny buumeja eikä rahamäärää lähes koskaan vähennetä niin paljoa, että syntyisi romahduksia ilman kuplia tai buumeja.

Rahamäärä voi kasvaa hallitsemattomaksi sekä omin avuin että ulkomaisella avustuksella. Ensimmäisessä tapauksessa valtiontalouden pitää olla riittävän suuri, jotta rahamäärä voi kasvaa ilman valuutan merkittävää heikkenemistä. Esimerkkejä edellisestä ovat nykyisen vuosisadan kiinteistökuplat Kiinassa ja Yhdysvalloissa. Jälkimmäisen yksi tunnusmerkki on kotimaista valuuttaa vahvistavat massiiviset rahavirrat ulkomailta. Aasian talousbuumi 1990-luvulla on hyvä esimerkki.